Kirjoittamisen voima

Ei ole mikään salaisuus, että olen käynyt enemmän tai vähemmän juttelemassa parin eri psykologin kanssa. Ensimmäisen kerran kävin juttelemassa työpsykologin kanssa, kun sain ensimmäisen burnoutin. Käynnit olivat avartavia ja selviteltiin yhdessä asioita, jotka olivat johtaneet loppuunpalamiseen. Toisen kerran tapasin psykologin, kun saimme kuulla Oliverin menehtymisestä. Jälleen apu oli suurta ja auttoi selviämään sen hetkisestä elämäntilanteesta.

Silti koin, että asioita oli jäänyt painamaan mieltä. Otin siis jälleen tilaisuudesta kopin ja selvittelin asioita yhdessä psykologin kanssa. Taustalla kaikissa näissä tilanteissa on ollut tunteiden piilottaminen, häpeä ja suoriutumisen pakko.

Tämä on väärin!

Tunteita ja vaikeita asioita ei kuulu piilottaa eikä lakaista maton alle odottamaan, että ne ihmeellisesti vain häviävät. Suomalainen tapakulttuuri on niin menneisyyteen juurtunut, että vanhemmat ovat vuosien aikana siirtäneet lapsilleen vahingollisen tavan käsitellä asioita. Onko ihme, että Suomi on korkealla masennustilastoissa?

Mitä sitten pitäisi tehdä? No käsitellä ne asiat! Näytä, että olet surullinen. Näytä, jos olet vihainen. Kerro, jos et jaksa tai kerro, jos kaipaat apua. Anna itsellesi lupa näyttää todellisuus äläkä piilota sitä tai häpeä sitä. Suorituspainotteinen työkansa on mennyt jo tarpeeksi pieleen tämän asian suhteen ja on tullut aika kohdata totuus.

Me olemme kaikki ihmisiä. Virheiden myöntäminen, avun pyytäminen tai itselleen toteaminen, että enää ei jaksa - ne kaikki ovat inhimillisyyttä. Sä saat olla vihainen, sä saat olla iloinen - hitto, sä saat olla sä. Eikä sitä asiaa pitäisi joutua piilottelemaan tai häpeämään. 

Mä voin aloittaa. Hei, olen Tiina ja olen kärsinyt masennus- ja ahdistuskausista vuosikausia. Olen käynyt pohjalla ja olen ollut valmis luovuttamaan kaiken suhteen. Mutta olen noussut ylös, olen kompuroinut, olen itkenyt, olen nauranut. Ja olen kääntänyt menneisyyden voimavaraksi.

Miksi kirjoitan tästä aiheesta?

Haluan tulla kuulluksi. Haluan tulla ymmärretyksi. Haluan kirjoittamisen avulla saada tunteita aikaan. Haluan kannustaa kaikkia tuomaan esille omat heikkoudet siinä missä vahvuudetkin. Tämä toimii yhtenä motivaationani kirjoituksen kanssa. Haluan kirjoittaa tekstiä tai tarinaa, joka koskettaa, joka ehkä saa jännityksen tunteen aikaan. Ehkä joku voisi jopa samaistua tarinani sankariin. Haluan kirjoittaa tekstiä, joka saa kyyneleet silmiin. Haluan kirjoittaa tekstiä, joka saa nauramaan.

Kirjoitettu sana voi olla voimakkaampi kuin sanottu sana. Kirjoitetun sanan taakse voi kätkeytyä niin paljon tunnetta, että haluan lukijan kokevan sen tunteen itse. Kirjoittamisesta saa voimaa, lukemisesta saa voimaa.

Ehkä kuljemme yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta?