Epätoivo iskee - kirjoittamisen haasteita

Mä olen niin harrastelijakirjoittaja kuin vain voi olla, että en tiedä miten siellä "isojen poikien" -maailmassa asioihin suhtaudutaan. Mutta olen monta kertaa kirjoitusprosessin aikana tuntenut epätoivoa kirjan suhteen. Välillä pohdin, onko juoni tarpeeksi kiinnostava tai osaanko kirjoittaa tarinan tarpeeksi houkuttelevasti, jotta se pitää yllä mielenkiintoa loppuun asti? Välillä tekee mieli heittää koko kirjoitelma roskiin ja aloittaa alusta. Välillä menee pidempiä aikoja, kun ei vaan saa kirjoitettua mitään ylös. Mutta kirjan kirjoittaminen vaatii aikaa. Piste.

Ja hei, koko ajan ollaan menty eteenpäin!

Sitten muistuttelen itselleni, että tarkoituksenani on kirjoittaa kirja ihan itseäni varten. Haluan haastaa itseäni kirjoittamaan tarinaa ja mikäs sen hienompi tilanne kokeilla jotain uutta, kun ei ole mitään aikataulupaineita. Tämä kirjoitusprosessi on vain minua varten ja siitä ei pidä ottaa stressiä. (Yeah, right..) Kyllä sitä kuitenkin yrittää pitää mielessä, että ehkä jonain päivänä joku muukin lukee kirjan.

Kirjoituskurssilla käytiin läpi esimerkkinä ~200-sivuisen romaanin roadmapia ja pureuduttiin tarkemmin siihen miten asiat ovat jaoteltu ja kappaleet luotu. Kurssin tehtävänä oli ottaa tavoitteeksi kirjoittaa 20-30 kappaletta tarinaan ja lyhyesti kuvailla mitä niissä tapahtui, jos ei ollut tekstiä valmiina. Tässä kohtaa kirjoitusprosessia olin jo ehtinyt hahmotella omaan kirjaani kappaleita alusta loppuun ja saanut juuri ja juuri kasaan 15 kappaletta. Wut?

Samalla kurssilla pohdittiin juonenkäänteitä, päähenkilön kehittymistä, antagonistin ilmestymistä, käännekohtia ja kaikkea mahdollista, mitä kirjojen - ja myös näytelmien ja elokuvien - käsikirjoitukset pitävät sisällään. Lähdinkin pohtimaan juonta vähän syvällisemmin ja hahmottelin lisää juonikuvioita ja onnistuin kuin onnistuin saavuttamaan tehtävänannon vaatiman kappalemäärän. Ja eikä tässä mitään huolenaihetta ole. Huomaan kappaleita tulevan salakavalasti lisää sitä mukaan, kun saan kirjoitettua tarinaa eteenpäin.

Lisäksi kurssilla perehdyttiin kirjan hahmoihin ja tehtävien kautta kirjoitettiin ylös tietoja kirjan tärkeimmistä henkilöistä. Itselläni on päähenkilöistä kirjoitettuna henkilökortit, joista löytyvät perustiedot, luonteenpiirteet ja muut hahmolle ominaiset asiat. Käytin törkeästi hyväkseni googlea ja selailin internetin syövereistä kuvia, jotka vastasivat suurinpiirtein luomiani hahmoja. Kuvien ei ole koskaan tarkoitus ilmestyä kirjaan, vaan jokainen saa luoda oman kuvansa hahmoista, mutta ne auttavat itseäni kuvailemaan hahmoja paremmin. Lisäksi niihin voi palata tarkistamaan, että oliskos sillä hahmolla pitkät ja vaaleat hiukset tai siniset silmät...

Edelleen koen aika-ajoin epätoivoa ja epäilen kirjan sisältöä. Kaikesta huolimatta yritän valaa itseeni uskoa tulevan suhteen ja että jonain päivänä käsissäni on itse kirjoittamani kirja. Uskon, että pystyn tähän kirjoitusurakkaan. Vaikka ei tämä mikään uskon asia olekaan.